Paavalin kirje Roomalaisille 6

[Kirkkoraamattu 1992: Room. 6:1-23]


1. LUKU 6 
Kaste ja uusi elämä 
Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? 
2. Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä? 
3. Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. 
4. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. 
5. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. 


6. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. 
7. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. 
8. Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. 
9. Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. 
10. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. 
11. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. 


12. Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. 
13. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi! 
14. Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia. 
15. Jumalan palvelijoiksi vapautetut 
Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! 
16. Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon. 
17. Jumalalle kiitos, te jotka olitte synnin orjia, olette nyt tulleet koko sydämestänne kuuliaisiksi sille opetukselle, jonka ohjattavaksi teidät on uskottu. 
18. Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta - 
19. käytän yksinkertaista kieltä, jotta voisitte ymmärtää minua. Ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät. 


20. Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta. 
21. Minkä sadon te siitä korjasitte? Kaikkea sellaista mitä nyt häpeätte, sillä sen loppuna on kuolema. 
22. Mutta kun nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän. 
23. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. 


[Kirkkoraamattu 1933/38 otsikoilla: Room. 6:1-23]


1. Kaste ja uusi elämä 
Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? 
2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? 
3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? 
4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. 
5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, 
6. kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; 
7. sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. 
8. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, 
9. tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. 
10. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. 
11. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. 
12. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, 
13. älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. 
14. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. 
15. Jumalan palvelijoiksi vapautetut 
Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! 
16. Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? 
17. Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, 
18. ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi! 
19. Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen. 
20. Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. 
21. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema. 
22. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. 
23. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. 




[Biblia 1776 (1872): Room. 6:1-23]


1. 6. Luku. 
Mitäs siis meidän pitää sanoman? Pitääkö meidän vielä synnissä oleman, että armo suuremmaksi tulis? 
2. Pois se! Me, jotka synnille kuolleet olemme, kuinkas meidän vielä pitäis siinä elämän? 
3. Ettekö te tiedä, että me kaikki, jotka olemme Jesuksessa Kristuksessa kastetut, me olemme hänen kuolemaansa kastetut? 
4. Niin me olemme siis hänen kanssansa haudatut kasteen kautta kuolemaan: että niinkuin Kristus on kuolleista Isän kunnian kautta herätetty, niin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. 
5. Sillä jos me ynnä hänen kanssansa olemme istutetut yhdenkaltaiseen kuolemaan, niin me myös tulemme yhdenkaltaiseksi ylösnousemisessa, 
6. Tietäen sen, että meidän vanha ihminen on ristiinnaulittu hänen kanssansa, että synnin ruumis pitää turmeltaman, ettemme tästedes syntiä palvelisi. 
7. Sillä se, joka kuollut on, hän on synnistä vanhurskaaksi tehty. 
8. Mutta jos me olemme Kristuksen kanssa kuolleet, niin me uskomme, että me saamme myös elää hänen kanssansa, 
9. Ja tiedämme, ettei Kristus, joka kuolleista herätetty on, silleen kuole, eikä kuolema saa tästedes hänen päällensä valtaa. 
10. Sillä sen, kuin hän kuollut on, sen hän synnille kuoli yhden kerran; vaan sen, kuin hän elää, sen hän elää Jumalalle. 
11. Niin myös te siksi teitänne pitäkäät, että te olette kuolleet synnille, mutta elätte Jumalalle, Jesuksen Kristuksen meidän Herran kautta. 


12. Niin älkäät salliko synnin vallita kuolevaisessa ruumiissanne, niin että te häntä kuulisitte hänen himoissansa. 
13. Ja älkäät antako teidän jäseniänne vääryyden sota-aseiksi synnille, mutta antakaat teitänne Jumalalle, niinkuin kuolleista eläviksi tulleet, ja teidän jäsenenne Jumalalle vanhurskauden sota-aseiksi. 
14. Sillä ei synnin pidä teitä vallitseman, ettette ole lain, vaan armon alla. 
15. Kuinkas siis? Pitääkö meidän syntiä tekemän, ettemme lain alla ole, vaan armon? Pois se! 
16. Ettekö te tiedä, että jolle te annatte itsenne palvelioiksi kuulemaan, sen palveliat te olette, jolle te kuuliaiset olette, taikka synnille kuolemaksi eli kuuliaisuudelle vanhurskaudeksi? 
17. Mutta Jumalan olkoon kiitos, että olitte synnin palveliat, mutta nyt te olette sydämestänne kuuliaiset sen opin esikuvalle, johonka te annetut olette. 
18. Ja että te olette vapahdetut synnistä, niin te olette vanhurskauden palvelioiksi tulleet. 
19. Minä puhun ihmisten tavalla, teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuutta ja vääryyttä palvelemaan vääryyteen, niin antakaat nyt jäsenenne vanhurskautta palvelemaan pyhitykseen. 
20. Sillä koska te olitte synnin palveliat, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. 
21. Mitä hedelmää siis teidän silloin niistä oli, joita te nyt häpeätte? Sillä niiden loppu on kuolema. 
22. Mutta että te nyt olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelioiksi tulleet, niin teillä on teidän hedelmänne pyhyyteen, mutta lopuksi ijankaikkinen elämä. 
23. Sillä kuolema on synnin palkka, mutta ijankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme. 




[Raamattu Kansalle: Room. 6:1-23]


1. Luku 6 
Kuolleita synnille, eläviä Kristuksessa 
Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? 
2. Ei tietenkään. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä? 
3. Vai ettekö tiedä, että meidät kaikki, jotka on kastettu Kristukseen Jeesukseen, on kastettu hänen kuolemaansa? 
4. Meidät on siis yhdessä hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. 
5. Jos kerran meidät näin on yhdistetty hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa. 
6. Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä. 
7. Joka on kuollut, on vapautunut synnistä. 
8. Jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme myös saavamme elää hänen kanssaan. 
9. Mehän tiedämme, että Kristus, kuolleista herätettynä, ei enää kuole eikä kuolema enää hallitse häntä. 
10. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kertakaikkisesti kuoli synnille, mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. 
11. Samoin pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. 


12. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että tottelette sen himoja. 
13. Älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. 
14. Synti ei enää ole teidän hallitsijanne, koska te ette ole lain vaan armon alaisia. 


15. Vanhurskauden palvelijat 
Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain vaan armon alaisia? Emme tietenkään! 
16. Ettekö tiedä, että ketä palvelemaan ja tottelemaan te antaudutte, sen orjia te olette: joko synnin orjia kuolemaksi tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi? 
17. Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin orjia, olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opetuksen muodolle, jonka johtoon teidät on annettu, 
18. ja että synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita. 
19. Puhun inhimillisellä tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Samoin kuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden orjiksi laittomuuteen, antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen. 


20. Kun olitte synnin orjia, olitte vapaita vanhurskaudesta. 
21. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, mitä nyt häpeätte, sillä sen loppu on kuolema. 
22. Mutta nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. 
23. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. 




[Jumalan Kansan Raamattu: Room. 6:1-23]


1. 6 LUKU 
Uusi elämä 
Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suurenisi? 
2. Eihän toki! Kuinka me synnistä pois kuolleet edelleen eläisimme siinä? 
3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme kastetut hänen kuolemaansa? 
4. Me olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan. Kuten Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, niin mekin vaeltakaamme uudessa elämässä. 
5. Sillä jos me olemme kasvaneet hänen kanssaan yhteen yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa. 
6. Tiedämmehän sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta meissä oleva synnin turmelus* menettäisi valtansa, niin ettemme enää eläisi synnin orjina*. 
7. Joka näet on kuollut, on vanhurskautettu* pois synnistä. 
8. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. 
9. Mehän tiedämme, että kuolleista herätettynä Kristus ei enää kuole, eikä kuolema enää vallitse häntä. 
10. Minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois* synnistä, ja minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. 
11. Taistelu syntiä vastaan 
Niin pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. 
12. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. 
13. Älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan kuolleista eläviksi tulleina antakaa itsenne Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. 
14. Synti ei ole enää hallitseva teitä, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. 
15. Vapautetut palvelemaan Jumalaa 
Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Eihän toki! 
16. Ettekö tiedä, että kenen orjiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, te olette sen orjia, jota te tottelette, joko synnin orjia kuolemaksi, tai kuuliaisuuden palvelijoita vanhurskaudeksi*. 
17. Kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin orjia, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon teidät on annettu. 
18. Synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita! 
19. Puhun ihmisten tavalla teidän luontonne* heikkouden tähden. Kuten te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden orjiksi pahuuteen, antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen. 
20. Synnin orjia ollessanne vanhurskaus ei hallinnut teitä. 
21. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, mitä nyt häpeätte. Sen loppuhan on kuolema. 
22. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautettuina tulleet Jumalan palvelijoiksi, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen lopputulos on ikuinen elämä. 
23. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on ikuinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. 




[Aapeli Saarisalon UT: Room. 6:1-23]


1. Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo suurenisi?  
2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet synnille, kuinka siinä vielä eläisimme?  
3. Vai ettekö tiedä, että kaikki, jotka olemme Kristukseen Jeesukseen kastetut, olemme kuolemaansa kastetut?  
4. Olemme siis yhtenä kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, jotta niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, niin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä.  
5. Sillä jos olemme yhteen kasvaneita kuolemansa kaltaisuuteen, niin tulemme olemaan samoin nousemuksensa,  
6. tietäen sen, että vanha ihmisemme on kanssaan naulittu ristiin, jotta synnin ruumis kukistettaisiin, jottemme enää syntiä palvelisi.  
7. Sillä joka on kuollut, on vanhurskautunut pois synnistä.  
8. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin uskomme, että myös tulemme elämään kanssaan,  
9. tietäen, ettei Kristus, kuolleista herätettynä, enää kuole; kuolema ei Häntä enää vallitse.  
10. Sillä minkä kuoli, sen kerta kaikkiaan kuoli synnille; mutta minkä elää, sen elää Jumalalle.  
11. Niin tekin pitäkää totena, että olette synnille kuolleet, mutta elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.  
12. Älköön siis synti hallitko kuolevaisessa ruumiissanne totellaksenne sen himoja,  
13. älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne niin kuin kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.  
14. Sillä synti ei ole teitä vallitseva, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. 


15. Kuinka siis? Tekisimmekö syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!  
16. Ettekö tiedä, että kelle antautte palvelijoiksi, kuuliaisuuteen, sen palvelijoita olette, jota tottelette, joko synnin, kuolemaksi, tai kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi.  
17. Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka olitte synnin palvelijoita, olette nyt sydämestänne kuuliaiset sille opin muodolle, jonka haltuun olette uskotut,  
18. ja synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi.  
19. Puhun ihmistavoin lihanne heikkouden vuoksi. Sillä niin kuin ennen annoitte jäsenenne saastan ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.  
20. Sillä kun olitte synnin palvelijoita, olitte vapaat vanhurskaudesta.  
21. Mikä hedelmä teillä siis silloin oli siitä, mitä nyt häpeätte? Sillä sen loppu on kuolema.  
22. Mutta nyt kun olette vapautetut synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, teillä on hedelmänne pyhitykseen ja loppuna iankaikkinen elämä.  
23. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, Herrassamme.